Algeria. Kaouther Adimi - A Bookshop in Algiers
Neljännen kirjan myötä matka jatkuu ensimmäisen kerran Afrikkaan ja Algeriaan. Kaouther Adimi on vuonna 1986 syntynyt algerialainen kirjailija, joka asuu Ranskassa. Adimi syntyi pääkaupunki Algerissa ja muutti jo lapsena hetkeksi aikaa Ranskan Grenobleen, jossa hänen rakkautensa kirjoihin alkoi. Vuonna 1994 hän muutti perheineen takaisin Algeriaan, jossa terrori-iskut tekivät lukuharrastuksesta haastavan, kun monet kirjakaupat olivat sulkeneet ovensa. Amidi kuvaa itseään Ranskassa asuvaksi algerialaiseksi ja suhde Algeriaan ja erityisesti synnyinkaupunki Algeriin on syvä. Adimi on julkaissut 7 kirjaa, joista yksi on käännetty englanniksi ja tietääkseni yhtään ei suomeksi. Hän on voittanut useita kirjallisuuspalkintoja.
Pohdin pitkään, minkä kirjan Algeriasta lukisin ja olinkin jo alustavasti päätynyt Bousalem Sansalin Hyvitys -teokseen. Se kuitenkin tuntui tässä kohtaa hieman raskaalta teokselta, joten kun sattumalta löysin Amidin A Bookshop in Algiers -kirjan, vaihdoin lennosta siihen. Lainasin kirjastosta myös 3 muuta algerialaisten kirjailijoiden kirjaa ja toivon, että ehdin tarttua myös niihin (harmillisesti lukuaikaa on rajallisesti, uppoaisin mielelläni joka maan kohdalla syvään kaninkoloon lukemaan mielenkiintoisia kirjoja!).
Kirjassa nuori Edmond Charlot avaa vuonna 1936 Algeriin kirjakaupan. Sota kuitenkin sulkee kirjakaupan vuosikymmeniksi. Ryad-niminen mies tyhjentää kirjakaupan ja alkaa ymmärtää, että kirjakauppa voi olla paljon muutakin kuin kauppa. Kirja kuvaa Algerian historiaa 1900-luvun sodan, vallankumouksen ja itsenäisyyden läpi.
Kirja oli nopealukuinen ja kahlasi läpi Algerian historiaa vuodesta 1930 (mainittiin kyllä myös ranskalaisten saapuminen maahan jo sata vuotta aiemmin) aina vuoteen 2017, kun kirjakauppa aiotaan muuttaa ranskalaisia leivoksia myyväksi liikkeeksi. Kirjassa vuorottelevat Charlotin kirjoittamat muistiinpanot kustannus- ja kirja-alasta, sodista ja Algerian poliittisista käänteistä sekä Ryadin ja kirjakaupan viimeisen myyjän Abdallahin keskustelut. Välillä myös nimettömäksi jäävä kertoja kuvailee tapahtumia.
Henkilöhahmot eivät kuitenkaan ole kirjassa varsinaisesti pääosassa, vaan heidän tehtäväkseen jää kertoa Algerian, Charlotin ja kirjakaupan tarina. Kerronta on vivahteikasta ja kuvailee monin sanankääntein pieniä puoteja ja Algerin katuja, eikä hetkeäkään ole vaikea asettaa itseään noihin maisemiin.
Tämän (kuten niin monen muunkin) tarinan iso paha susi on kolonialismi ja isäntämaa Ranska. Algerialaiset ovat omassa maassaan toisen luokan kansalaisia. Huolimatta siitä, että he esimerkiksi sotivat Ranskan puolesta toisessa maailmansodassa, he eivät sodan jälkeen saa juhlia yhdessä eurooppalaisten kanssa. Kolonialismin varjo kulkee läpi koko kirjan, vaikkei siitä suoraan nimellä puhutakaan. Algerialainen ja Ranska nivoutuvat yhteen, että väkisinkin jää miettimään, millaista olisi algerialainen kulttuuri nykypäivänä ilman ranskalaisia vaikutteita?
Myös kirjakauppa kirjan miljöönä on kekseliäs: sen kautta peilataan, miten kirjallisuuden ja julkaisujen valvominen on osa propagandaa ja valvontaa. Ryad ei esimerkiksi saa lahjoittaa kirjakaupan kirjoja läheiselle koululle, koska he eivät voineet tietää, mitä ne sisältävät ja asiaa valvotaan (lupaa olisi voinut yrittää kysyä opetusministeriöltä). Nykyisessäkin poliittisessa ilmapiirissä on hyvä muistaa, että lukeminen ja kirjallisuus ovat mitä suurimmassa määrin poliittista.
"At first, there was a deep silence in Rue Hamani, formerly Rue Charras. It's rare, that sort of calm in a city like Algiers, always restless and noisy, perpetually buzzing, complaining, moaning. In the end, the silence was broken by men pulling the metal grille down over the window of Les Vraies Richesses, the bookstore. Well, it hasn't been a bookstore since the 1990s when the Algerian government bought it from Madame Charlot, the original owner's sister-in-law: it's just been an annex of the National Library of Algiers, a nameless place that passers-by rarely even stop to look at. Still, we go on calling it Les Vraies Richesses, the way we went on saying Rue Charras for years, instead of Rue Hamani. We are the people of this city and our memory is the sum of all our stories."
 |
| Kirjakauppa tarjoaa kohtaamispaikan, joka kuljettaa läpi Algerian historian. |
Adimi, Kaouther: A Bookshop in Algiers
Serpent's Tail, 2020, 146 sivua
Alkuteos: Nos richesses, 2017
Ranskan kielestä kääntänyt Chris Andrews
Algeria
Algeria sijaitsee Pohjois-Afrikassa Välimeren rannalla. Välimerenilmasto tekee kesistä kuumia ja kuivia ja talvista kosteita ja viileitä. Noin neljä viidesosaa maasta on Saharan autiomaata. Tärkeimmät luonnonvarat ovat öljy ja maakaasu. Maa kärsii usein kuivuudesta ja veden vähyys on aiheuttanut muun muassa mellakoita.
Algeriasta löydetyt vanhimmat kalliomaalaukset ovat noin 6000 vuoden takaa. Paimentolaisuuteen ja maatalouteen harjaantuneet berberit saapuivat alueelle noin 3000 vuotta sitten. Väestö islamistui, kun arabit alkoivat vallata aluetta 600-luvulla. 1500-luvulla rannikkoa valloitti Espanja, jotka kukistuivat 1551 Ottomaanien valtakunnan toimesta.
Ranskalaiset saapuivat Algeriaan vuonna 1830 ja alkaneessa sodassa kuoli satoja tuhansia ihmisiä. Vuonna 1848 Algeriasta tuli Ranskan maakunta ja maahan saapui ranskalaisia siirtolaisia, joille annettiin parhaat viljelysmaat. Vuonna 1954 Kansallinen vapausrintama FLN alkoi vaatia itsenäisyyttä Ranskalta. Maa itsenäistyi lopulta vuonna 1962. Vuonna 1991 maassa puhkesi sisällissota, ja taisteluja jatkui vuoteen 2002 asti. Vuonna 2016 perustuslakiuudistuksessa rajoitettiin presidentin kausia, vaihvistettiin parlamenttia ja annettiin berberikielelle virallinen asema.
Algerialainen kirjallisuus on taustaltaan moninainen: siinä sekoittuvat arabialaiset, berberiläiset ja ranskalaiset vaikutteet. Algerialaiset käyttävät kirjallisuutta edistämään tärkeinä pitämiään teemoja, totuuksien kertomiseen ja säilyttääkseen identiteettiä. Kirjoissa vahvat äänet kertovat maan haasteista, voitoista ja sisusta.
Muuta luettavaa
Mohammed Dib:
Sisäpiha (1978)
Vuoret odottavat (1979)
Yasmina Khadra:
Attentaatti (2005)
Osattomien Olympos (2010)
Boualem Sansal:
Harraga (2005)
Hyvitys (2008)
Assia Djebar:
Women of Algiers in Their Apartment (1980)
Seuraava kirja
Suuntana on seuraavaksi kääpiövaltio Andorra. Andorran kohdalla kohtasin ensimmäiset haasteet kirjan löytämisessä, sillä monia kiinnostavia kirjoja ei ole käännetty edes englanniksi, saati sitten suomeksi. Löysin ensin andorralaisen Alberto Salvadón kirjan The Teacher of Cheops, mutta se ei aiheeltaan kuitenkaan suuremmin puhutellut. Lopulta törmäsin australialaisen, Andorrassa asuvan Patricia W. Greyn kirjaan Death Has A Thousand Doors ja en malta odottaa, että pääsen lukemaan haasteen ensimmäisen jännityskirjan!
Lähteet:
Kirjan kansitekstit
Nos richesses » : Kaouther Adimi, l’étrangère
Algerian Literature: Voices of Resistance and Identity
Luettu 4/197: 2,03 %
Kommentit
Lähetä kommentti